Häpeäjän lukunurkka

Kansikuvat kustantajien sivuilta. Aloitin tämän vuoden puolella jälleen kaksi uutta fantasia-kirjasarjaa . Kuten jo niitä käsittelevässä postauksessa paljastin, olen tavattoman lahjakas hamstraamaan lukulistalleni kirjasarjojen avausosia. Mutta mitä sarjojen loppuun lukemiseen tulee... Tämän postauksen pituus ehkä havainnollistaa, miten hyvin onnistun yleensä siinä.  En tiedä, kiinnostaako tämä listaus lopulta ketään muuta kuin itseäni, mutta eipä se haittaa. Käytän tätä lähinnä keinona koota aloittamani sarjat yhteen paikkaan (osan olin kokonaan unohtanut) ja hahmottaa, mitä aloittamistani kirjasarjoista haluaisin oikeasti edistää ja mitkä jätän ehkä suosiolla kesken. Penkoessani luettuja kirjojani huomasin myös, että monelle aiemmin lukemalleni kirjalle on ilmaantunut kaikessa hiljaisuudessa jatko-osa (tai -osia!) ja näin listani vain kasvaa kasvamistaan. Kiitos vain, ahkerat kirjailijat: skenaario, jossa saisin listani lyhennettyä vain pariin sarjaan taitaa olla aika utopistinen...

  Viimeinkin olemme päässeet esseistiikan tulikasteessani siihen pisteeseen, että voin tarttua 2000-luvulla kirjoitettuihin kokoelmiin. Loppuajan koitoksesta vietämmekin kotimaisten, modernien kirjoittajien parissa. Tällä kertaa tarkastelussa ovat Antti Nylénin esikois-esseekokoelma Vihan ja katkeruuden esseet (miten mieltä ylentävä nimi!) ja Anu Silfverbergin Luonto pakastimessa. Silfverbergin kokoelma oli lukulistalta ensimmäinen, josta olisin voinut kiinnostua ilmankin kurssin rohkaisevaa vaikutusta, ja jonka lukemista odotin innolla. Voin jo tässä vaiheessa pilata yllätyksen ja sanoa, että intuitioni oli oikeassa: Silfverbergin teos oli ensimmäinen luku-urakkani kirja, joka piti kiinnostukseni yllä kautta linjan. En tiedä, pitäisikö olla iloinen tästä faktasta vai itkeä vähän siitä, että tätä piti odottaa listani kolmanneksi viimeiseen kirjaan asti. Mutta aloitetaan Nylénistä. Antti Nylén: Vihan ja katkeruuden esseet Vaikka en ennen tätä kurssia ollut lukenut yhtäkään suom...