Kaikki kesken olevat kirjasarjani – kohtuuttoman pitkä listaus

Kansikuvat kustantajien sivuilta.

Aloitin tämän vuoden puolella jälleen kaksi uutta fantasia-kirjasarjaa. Kuten jo niitä käsittelevässä postauksessa paljastin, olen tavattoman lahjakas hamstraamaan lukulistalleni kirjasarjojen avausosia. Mutta mitä sarjojen loppuun lukemiseen tulee... Tämän postauksen pituus ehkä havainnollistaa, miten hyvin onnistun yleensä siinä. 

En tiedä, kiinnostaako tämä listaus lopulta ketään muuta kuin itseäni, mutta eipä se haittaa. Käytän tätä lähinnä keinona koota aloittamani sarjat yhteen paikkaan (osan olin kokonaan unohtanut) ja hahmottaa, mitä aloittamistani kirjasarjoista haluaisin oikeasti edistää ja mitkä jätän ehkä suosiolla kesken. Penkoessani luettuja kirjojani huomasin myös, että monelle aiemmin lukemalleni kirjalle on ilmaantunut kaikessa hiljaisuudessa jatko-osa (tai -osia!) ja näin listani vain kasvaa kasvamistaan. Kiitos vain, ahkerat kirjailijat: skenaario, jossa saisin listani lyhennettyä vain pariin sarjaan taitaa olla aika utopistinen. Toisaalta minun pitää välillä muistuttaa itseäni siitä, ettei lukemisen ole tarkoitus olla suoritettava tehtävälista ja että kaikkea ei tarvitse lukea loppuun – ei kokonaisia sarjoja tai edes yksittäisiä kirjoja. 

Olen jakanut tämän rönsyilevän listan osioihin siten, että alussa on sarjat, joista olen aktiivisesti innoissani, ja etenen siitä kohti sarjoja, joiden jatkaminen on epätodennäköisempää. Kuulen mieluusti suosituksia – onko joku mainitsemistani sarjoista vaikka sellainen, joka paranee edetessään ja jonka jatkamista minun kannattaisi harkita epäluuloistani huolimatta? Ja koska en selvästi ota opikseni, saa vinkata luettavaksi myös uusia, kiinnostavia kirjasarjoja. :) 

Sarjat, joita jatkan varmasti

Nämä ovat sarjoja, joiden jatkaminen on aktiivisesti mielessäni. Monesta olen lukenut tähän mennessä kaikki ilmestyneet osat, ja odottelen niiden jatko-osien ilmestymistä tai kääntämistä suomeksi. 

Yuhki Kamatani: Our Dreams at Dusk: Shimanami Tasogare 

Jos tämä lyhyt manga-sarja olisi paremmin saatavilla, olisin varmasti lukenut sen parissa päivässä kokonaan – kaksi ensimmäistä osaa olivat viime vuoden lempikirjojeni joukossa, eikä hiljattain lukemani kolmas osakaan pettänyt odotuksia. Olen jonottanut sarjan viimeistä osaa kirjastosta jo yli puoli vuotta, koska opiskelija-budjetilla en raaski ostaa kirjoja itselleni. Jos joudun vielä kauan odottamaan, saatan kyllä joutua rikkomaan tämän periaatteen, sen verran epätoivoisesti haluan lukea tarinan päätöksen.  

Luettu 3/4

N. K. Jemisin: Murtunut maailma

Yksi tänä vuonna aloittamistani uusista sarjoista. Pidin ensimmäisestä osasta todella paljon – sarja on kuitenkin sen verran intensiivinen, että haluan jatkaa sitä eteenpäin vasta, kun minulla on vähemmän pakollista luettavaa kouluun ja voin antaa kirjoille täyden keskittymiseni. 

Luettu 1/3

Ai Yazawa: Nana

Olen lukenut tätä manga-sarjaa noin vuoden aikana vähitellen eteenpäin. Kokemus on ollut kuin katsoisi pitkää ja polveilevaa tv-sarjaa, ja olen nauttinut siitä paljon. Tosin pelkään etukäteen, millaiseen kohtaan tarina jää – sarja on virallisesti vain tauolla, mutta vaikuttaa siltä, ettei Yazawa aio jatkaa sen tarinaa enää. Saa nähdä, teenkö virheen sitoutuessani pitkään sarjaan, joka ei ehkä koskaan saa päätöstä, mutta vielä ainakaan ei kaduta. 

Luettu 16/21

Leigh Bardugo: Six of Crows 

Luin The Shadow and Bone -trilogian valmistautuessani Netflix-sarjan ensimmäiseen kauteen, enkä voi sanoa pitäneeni siitä juurikaan. Yleinen konsensus tuntuu olevan, että Six of Crows -duologia on näistä kahdesta Grishaversumi-sarjasta se parempi, joten päätin viime vuonna lukea Korppien kehän, kun se ilmestyi sopivasti suomeksi. Ja onneksi luin, koska se oli todella pätevästi toteutettu ja viihdyttävä fantasia-seikkailu. Nyt odottelen, että The Crooked Kingdomin käännös ilmestyy syksyllä – vaikka periaatteessa englanniksikin lukeminen onnistuisi, suomeksi lukeminen on itselleni rentouttavampaa ja immersiivisempää. 

Luettu 1/2

Alice Oseman: Heartstopper

Ihanan Netflix-sarjan inspiroimana luin tähän mennessä ilmestyneet sarjakuvat, ja ne päätyivätkin viime vuoden suosikkieni joukkoon. Loppuvuodesta ilmestyvä viides osa on pakko lukea heti tuoreeltaan, ja sen jälkeen voi alkaa odottaa haikein mielin sarjan kuudetta ja viimeistä osaa. 

Luettu 4/6 (viides osa ilmestyy marraskuussa 2023)

Jessica Townsend: Nevermoor

Tällä sarjalla on valtavasti potentiaalia, ja odotan ilmeisesti tänä vuonna ilmestyvää jatkoa innolla. Townsend on sanonut, että hänellä on juonta mietittynä yhdeksän kirjan varalle – se herättää toiveita eheästä, pitkien juoni-kaarten sarjasta, ja mikäs olisi sen parempaa. 

Luettu 3/? (seuraava jatko-osa ilmestyy 2023)

Elina Pitkäkangas: Sang

Vaikka tunteeni Sangista eivät olleet yksinomaan positiivisia, kirjan maailma ja henkilöt lupaavat todella kiinnostavia mahdollisuuksia jatko-osalle. Luulin, että jatkoa saisi odottaa pidempäänkin, mutta duologian toinen osa Naraka ilmestyy WSOY:n mukaan jo syyskuussa!

Luettu 1/2 (jatko-osa ilmestyy syyskuussa 2023)

Aiden Thomas: Hautausmaan pojat

Hautausmaan pojat oli yksi viime vuoden lempikirjojani, ja yllätyin, kun Goodreadsista löytyi tieto, että Thomas kirjoittaa sille jatko-osaa Julianin (ensimmäisen kirjan romanttinen intressi) näkökulmasta. Kyyninen osa minusta pelkää, että kyse on rahastuksesta (ensimmäinen osa on itsessään jo täysi kokonaisuus), mutta toisaalta pidin ensimmäisen kirjan hahmoista niin paljon, että luen heistä mieluusti lisää, oli kyseessä rahastus tai ei. 

Luettu 1/? (jatko-osa ilmestyy 2024)

Sarjat, joita jatkanen (sitten joskus)

V. E. Schwab: Shades of Magic

Tänä vuonna aloittamani sarja, joka ei herättänyt suuria tunteita suuntaan tai toiseen. Löysin kuitenkin kirjastosta sattumalta seuraavan osan palauttaessani edellistä, joten kenties jatkan tätä pikemmin kuin ajattelin... Tai sitten en, saa nähdä. :D

Luettu 1/3

Rachel Smythe: Lore Olympus

Luin tänä keväänä tästä Webtoons-sivustolla julkaistavasta sarjakuvasta ensimmäisen "kauden", – tai noin neljä ensimmäistä voluumia, nyt kun sitä on alettu julkaista myös perinteisesti printtinä. Sarja käsittelee kreikkalaista mytologiaa nokkelasti modernisoiden ja on kaikessa draamassaan varsin sähäkkä. Toisaalta se onnistuu myös käsittelemään paikoin hyvinkin kipeitä aiheita tarkasti. Itselleni isoin este sarjan jatkamiselle onkin se, että toistaiseksi jatkoa on luettavissa vain digitaalisessa muodossa, ja olen sillä tavalla vanhanaikainen, että se ei yhtään houkuttele. Uusia printti-volyymeja odotellessa. 

Luettu 4/?

B. B. Alston: Supernatural Investigations

Olin aika pettynyt sarjan avausosaan Amari ja yön veljet; Alstonin fantasiamaailma tuntui melko sekavalta eikä kovin omaperäiseltä, ja kirjan juoni oli epätasainen. Tästä sarjasta kuitenkin on puhuttu niin paljon, että varmaan mielenkiinnosta jatkan eteenpäin jossain vaiheessa – sarjan toinen osa suomennettiinkin sopivasti hiljattain. Sarjan kolmas osa ilmestyy tänä vuonna englanniksi.

Luettu 1/?

Kabi Nagata: My Lesbian Experience with Loneliness

Tämän manga-sarjan ensimmäinen osa oli viime vuoden lempikirjani, mutta toinen osa oli pettymys. En ole uskaltanut jatkaa sarjaa siltä varalta, että ensimmäisen osan erityislaatuisuus jotenkin kärsisi mielessäni, jos sarja jatkuu heikompana. Jossain vaiheessa aion kuitenkin rohkaistua ja jatkaa sarjaa eteenpäin. 

Luettu 2/5

Rick Riordan: Olympoksen sankarit

Alkuperäinen Percy Jackson -sarja on lapsuuteni suosikkeja, ja olen lukenut sen useampaan kertaan. Kun tämä uusi, Percy Jacksoneiden päälle rakentava sarja alunperin ilmestyi, en halunnut lukea sitä siinä pelossa, että se jollain tavalla pilaisi alkuperäisen sarjan. Pari vuotta sitten luin kuitenkin ensimmäisen osan, ja tykkäsin siitä aika paljon. En kuitenkaan tuntenut erityistä tarvetta jatkaa heti eteenpäin, ja niinhän siinä kävi, että en ole vieläkään lukenut seuraavaa osaa. Mutta jossain kohtaa senkin teen!

Luettu 1/5

George R. R. Martin: Tulen ja jään laulu

Katsottuani Game of Thrones -tv-sarjan ja monien muiden tavoin petyttyäni sen loppuun, hain lohdutusta kirjoista. Sarjan ensimmäinen osa oli ihan hyvä, mutta ei tuonut niin paljon lisäarvoa tv-sarjalle, että jatkon lukeminen heti olisi houkutellut (intohimoiset GoT-kirjafanit, älkää nirhatko minua!). Ehkä minun pitää unohtaa tv-sarjaa ensin vähän lisää ja sitten yrittää uudestaan. Toisaalta sitoutuminen todella pitkään sarjaan, joka ei välttämättä koskaan valmistu, ei erityisesti motivoi. Sarjaan on tarkoitus tulla seitsemän osaa, mutta vuonna 2011 ilmestyneen viidennen osan jälkeen ei ole kuulunut lisää kirjoja. Ehkä jatkan sarjaa, jos Martin ryhdistäytyy ja oikeasti julkaisee siihen seuraavan osan. 

Luettu 1/5

Terry Pratchett: Kiekkomaailma -sarja

Luulin lukeneeni Tiffany Aching -osion Kiekkomaailmasta kokonaan, mutta ehei, näemmä olen lukenut senkin vain noin puoleenväliin. Luin Vapaat pikkumiehet, Tähtihatun ja Talventakojan yli kymmenen vuotta sitten, ja rakastin niitä – luulen, etten jatkanut eteenpäin puhtaasti siksi, etten edes tiennyt, että jatkoa on. Kiekkomaailma on sarjana niin hämmentävä ja valtava, että kirjojen järjestyksen ja suhteiden hahmottaminen on todella haastavaa, vaikka apuna olisikin nykyään Goodreads. Haluaisin jossain vaiheessa palata Kiekkomaailman pariin, mutta luulen, että parhaan kokemuksen saamiseksi pitäisi tehdä ensin hieman selvitystyötä siitä, mistä kohtaa sarjaa kannattaisi lähestyä. Näin ollen tämäkin menee sitten joskus -osastoon.

Luettu Tiffany Aching -alasarjaa 3/5, koko Kiekkomaailma-sarjaa 3/41

Sarjat, jotka voisin jättää keskenkin

Jeff VanderMeer: Eteläraja-trilogia

Kiinnostava konsepti, mutta ensimmäinen kirja ei herätä luottamusta kirjailijan kykyyn kantaa kokonaista sarjaa. Luin tämän elokuva-vertailun vuoksi, ja kirjalle epäedullisesti leffa oli parempi – se kertonee riittävästi. 

Luettu 1/3

Ransom Riggs: Neiti Peregrinen eriskummalliset lapset

Tykkäsin sarjan ensimmäisestä kirjasta Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille aika paljon: se oli vetävää YA-fantasiaa ripauksella kauhua, ja kirjaan upotetut, tarinaan kytkeytyvät antiikki-valokuvat olivat hauska lisä. Kirjan romanssi oli kuitenkin lievästi sanottuna problemaattinen (suoremmin ilmaistuna oksettava), eikä sarjasta ole käännetty enempää kuin kaksi ensimmäistä osaa. 

Luettu 1/6

Bjørn Sortland ja Timo Parvela: Kepler 62: Uusi maailma

Luin Sortlandin ja Parvelan tv-sarjamaiseen muotoon rakennetun Kepler 62 -sarjan ensimmäisen "kauden", ja se oli ihan kiinnostavaa. Olen lukenut tuoretta lastenkirjallisuutta vähän, ja yllätyin siitä, miten hurjaksi asiat etenivät – nykylapsia ei selvästi säästellä turhia mitä jännitykseen ja väkivaltaan tulee. Sarjassa on lisäksi upea kuvitus. Toisen kauden kohdalla mielenkiintoni kuitenkin alkoi lopahtaa, eikä sen palaaminen tällä hetkellä tunnu todennäköiseltä. 

Luettu 2/5

Alan Snow: Lierolan kronikka

Ensimmäinen osa, Lierolan Kronikka: Varokaa juustokiltaa! (legendaarinen nimi, eikö?) on lapsuuteni suur-suosikki.  En kuitenkaan tiennyt sarjan duologia-luonteesta mitään silloin, kun jatkon lukeminen olisi ollut ajankohtaista – eikä toista osaa ole edes käännetty (hirveää tämä sarjojen kääntämisen keskeyttäminen!). Nyt mietin, tekisikö hyville nostalgisille muistoilleni hallaa, jos lukisin toisen osan nyt aikuisena. En ole vielä päättänyt, kannattaako tämä riski ottaa. 

Luettu 1/2

Helen Fielding: Bridget Jones -sarja

Bridget Jones lienee niitä sarjoja, joista voi huoletta lukea irrallisia kirjoja – ainakin ensimmäinen osa toimi yksinään hyvin. Ehkä joskus luen sarjasta muitakin osia, jos kaipaan kevyttä, vähän problemaattista mutta viihdyttävää 2000-luvun alun romcom-meininkiä.

Luettu 1/4

Louisa May Alcott: Pikku naisia

Luin Pikku naisia ensimmäistä kertaa vasta aikuisena, ja kuten niin monet muut, rakastin sitä. En ole kuitenkaan kuullut, että kukaan hehkuttaisi jatko-osia Pikku miehiä ja Plumfieldin pojat, ja olen siitä vetänyt johtopäätökset lopettaa, kun olen vielä voitolla. Jos joku jatkon lukenut eksyy tänne, kuulisin mieluusti, tuovatko jatko-osat jotain lisäarvoa Pikku naisille, vai kannattaako sitä ehkä ajatella enemmän vain itsenäisenä teoksena. 

Luettu 1/3

Sarjat, joita en jatka (paitsi jos muutan mieltäni :3 ) – lyhennelty versio (näitä oli ihan liikaa)

Sarah J. Maas: Throne of Glass

Luin sarjan avauksen viime kesänä lahjana teini-ikäiselle itselleni, joka ei kehdannut lukea kirjaa missiossaan olla "vakavasti otettava ja kulturelli lukija". Tällä kertaa häpeän soimaava ääni ei kuitenkaan riistänyt teini-minältäni mitään suurta lukuelämystä: kirja oli lähinnä tahattoman koominen kokoelma kaikista mahdollisista 2010-luvun YA-fantasia troopeista. Sellaisena se oli toki viihdyttävä – mutta ei niin viihdyttävä, että lukisin samanlaista settiä kuuden kirjan verran lisää. 

Luettu 1/7

Scott Lynch: Herrasmiesroistot

Locke Lamoran valheet oli ihan mukiinmenevä aikuisten fantasiasarja-avaus, mutta kirja menee vähän sellaiseen keskiaika-äijäily-fantasia -lokeroon, jonka lukeminen ei itseäni usein houkuttele. 

Luettu 1/7 (julkaisu tähän mennessä 3 osaa)

Kass Morgan: The 100

Olin jossain vaiheessa koukussa tästä tehtyyn samannimiseen tv-sarjaan, joka ajoittaisesta pöhköydestään huolimatta (tai ehkä juuri siksi) oli todella viihdyttävä. Tv-sarja kuvaa avaruudesta post-apokalyptiseen maahan palaavan retkikunnan vaiheita keskittyen ryhmän eloonjäämis- ja valtakamppailuihin. Odotin kirjasarjalta samanlaista brutaaliksikin äityvää survivalismi-draamaa, mutta kirjasarja on juoneltaan todella yksinkertainen teini-kolmiodraama maailmanlopun jälkeisissä kulisseissa – kävi ilmi, että adaptaatio on keksinyt käytännössä kaikki hyvät juttunsa itse ja lainannut kirjoista lähinnä lähtöasetelman. Kuuntelin silti tiskauksen taustameluna kirjasarjasta kolme osaa, mutta se riitti. 

Luettu 3/4

Neil Gaiman: Sandman

Tämä oli yritykseni kastaa varpaitani populaarimman sarjakuvan lammikkoon, mutta inhosin piirustustyyliä ja tarinat olivat itselleni aivan liian graafisen brutaaleja ja ankeita. 

Luettu 1/10

Miguel de Cervantes: Don Quijote

Luin erääseen kirjallisuushistorian tenttiin Don Quijoten ensimmäisen osan, ja yllätyin positiivisesti: kirja oli parhaimmillaan aivan hulvaton, ja Don Quijoten ja Sancho Panzan hahmojen dynamiikka ansaitsee legendaarisen maineensa. Kuitenkin jo ensimmäinen osa (joka yksinäänkin on yli 600-sivuinen järkäle) alkaa toistaa itseään, ja loppua kohden rönsyilee täysin irrallisiin tarinoihin tarinan sisällä. Niinpä kun jo ensimmäinen osa olisi minusta ollut paljon parempi noin 300 sivua lyhyempänä, motivaatio lukea yli 500-sivuinen toinen osa on häviävän pieni. 

Luettu 1/2