Häpeäjän lukunurkka

Kuvapankki-kuvat varsinkin klassikkojen kansissa on kyllä jotain aivan erityistä... Oi voi.  L. M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet käännös: Hilja Vesala Saga Egmont 2021 alkuteos Anne of Green Gables (1908) 397 sivua Päätin tänä kesänä hieman möyhentää Häpeäjän häpeä-kompostia ja uskaltautua mukaan kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen. Hyppään kirjablogi-untuvikkona kyytiin haasteen 17. kierrokselle – mahtavaa, että tällainen tempaus on ollut pystyssä jo niin pitkään! Tällä kertaa haasteen kokoavana tahona toimii Oksan hyllyltä -blogi, jonka koonti-postauksesta löytää linkit kaikkien haasteeseen osallistuneiden blogien kirjoituksiin. Kivaa mennä kurkistelemaan, mitä klassikoita muut ovat lukeneet. :) Päädyin itse pitkällisten pohdintojen jälkeen lukemaan todellisen tyttökirjojen klassikon, L. M. Montgomeryn Annan nuoruusvuodet, joka aloittaa Anna -kirjojen sarjan . Tuntui häpeäjä-teemaani sopivalta valita ensimmäiseen haasteeseeni kirjaksi teos, jota kirjahäpeäni huippuvuosina olis

  Vihdoin olemme päässeet kevään mittaisen lukukoitoksen päätökseen myös täällä blogin puolella, ja voimme lopettaa tämän suuren ja eeppisen (tai turhauttavan ja laskusuhdanteisen) matkan esseistiikan tulisilla hiilillä. Tänään vuorossa ovat vielä viimeiset savuavat kekäleet, jotka edustavat viimeaikaista suomalaista esseistiikkaa: Koko Hubaran Ruskeat Tytöt ja Leena Krohnin Mitä en koskaan oppinut. Päätämme tämän sarjan tyylille uskollisesti dramaattisen ristiriitaisissa merkeissä: ensimmäinen kokoelmista on minusta aiheellista luettavaa kenelle tahansa, ja toisen kohdalla toivon, etten olisi sitä koskaan lukenutkaan.  Koko Hubara: Ruskeat Tytöt: tunne-esseitä Ruskeat Tytöt on kirjalistani teoksista ainoa, jonka lukeminen on ollut mielessäni jo ennen essee-kurssia – olikin hyvä viimein saada se (selvästi tarvittu) sysäys todella lukea tämä kokoelma.  Mistä on kyse? Tuntuu, että on saanut elää viimeiset vuodet aikalailla kivenmurikan alla, jos ei ole yhtään kartalla Koko Hubarasta ja R