Häpeäjän lukunurkka

Kuvapankki-kuvat varsinkin klassikkojen kansissa on kyllä jotain aivan erityistä... Oi voi.  L. M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet käännös: Hilja Vesala Saga Egmont 2021 alkuteos Anne of Green Gables (1908) 397 sivua Päätin tänä kesänä hieman möyhentää Häpeäjän häpeä-kompostia ja uskaltautua mukaan kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen. Hyppään kirjablogi-untuvikkona kyytiin haasteen 17. kierrokselle – mahtavaa, että tällainen tempaus on ollut pystyssä jo niin pitkään! Tällä kertaa haasteen kokoavana tahona toimii Oksan hyllyltä -blogi, jonka koonti-postauksesta löytää linkit kaikkien haasteeseen osallistuneiden blogien kirjoituksiin. Kivaa mennä kurkistelemaan, mitä klassikoita muut ovat lukeneet. :) Päädyin itse pitkällisten pohdintojen jälkeen lukemaan todellisen tyttökirjojen klassikon, L. M. Montgomeryn Annan nuoruusvuodet, joka aloittaa Anna -kirjojen sarjan . Tuntui häpeäjä-teemaani sopivalta valita ensimmäiseen haasteeseeni kirjaksi teos, jota kirjahäpeäni huippuvuosina ...

Kansikuvat kustantajien sivuilta. Aloitin tämän vuoden puolella jälleen kaksi uutta fantasia-kirjasarjaa . Kuten jo niitä käsittelevässä postauksessa paljastin, olen tavattoman lahjakas hamstraamaan lukulistalleni kirjasarjojen avausosia. Mutta mitä sarjojen loppuun lukemiseen tulee... Tämän postauksen pituus ehkä havainnollistaa, miten hyvin onnistun yleensä siinä.  En tiedä, kiinnostaako tämä listaus lopulta ketään muuta kuin itseäni, mutta eipä se haittaa. Käytän tätä lähinnä keinona koota aloittamani sarjat yhteen paikkaan (osan olin kokonaan unohtanut) ja hahmottaa, mitä aloittamistani kirjasarjoista haluaisin oikeasti edistää ja mitkä jätän ehkä suosiolla kesken. Penkoessani luettuja kirjojani huomasin myös, että monelle aiemmin lukemalleni kirjalle on ilmaantunut kaikessa hiljaisuudessa jatko-osa (tai -osia!) ja näin listani vain kasvaa kasvamistaan. Kiitos vain, ahkerat kirjailijat: skenaario, jossa saisin listani lyhennettyä vain pariin sarjaan taitaa olla aika utopistinen...

  Erityistaitoni lukijana on aloittaa uusia kirjasarjoja, ja sitten jättää ne roikkumaan sillä ajatuksella, että jatkan niitä sitten joskus . Tämä kurja kohtalo uhkaa sarjoja täysin riippumatta siitä, pidinkö sarjan avaus-osasta vai en – voisin tehdä kokonaan oman, hävettävän pitkän postauksen kaikista näistä kesken olevista kirjasarjoista (ehkä teenkin, jos se vaikka motivoisi vapauttamaan joitakin sarjoja tästä välitila-tyhjiöstä...) Mutta koska uskon vakaasti, että ihmisen on hyvä nojata vahvuuksiaan kohti, lisäsin tähän aloitettujen kirjasarjojen listaan reippaan produktiivisesti heti alkuvuodesta taas kaksi uutta fantasia-sarjaa: V. E. Schwabin Shades of Magic  -sarjan ja N. K. Jemisinin Murtunut maailma -trilogian.  V. E. Schwab – Magian syvempi sävy (Shades of Magic #1) V. E. Schwab on niitä kirjailijoita, joiden nimi jostain syystä tulee useissa yhteyksissä vastaani, mutta joilta en ole lukenut yhtäkään teosta aiemmin. Tälle vuodelle onkin muodostunut jonkinlaisek...

  Tunnustan heti alkuunsa, että olen pelkuri. Olen ollut kiinnostunut Annihilation- elokuvasta (suomeksi kirjan tavoin Hävitys ) siitä lähtien, kun se julkastiin. Konsepti kuulosti loistavalta: tutkimusryhmä lähetetään salaperäiselle suljetulle alueelle, jossa pikkuhiljaa asiat muuttuvat yhä kummallisemmiksi – ja tämä vielä yhdistettynä upeaan, psykedeeliseen visuaaliseen ilmeeseen. Kaikesta huolimatta en ole uskaltanut katsoa elokuvaa – leffoissa jännitys ja toiminta, väkivaltakaan kohtuuden rajoissa eivät haittaa minua, mutta kauhua en oikein kestä. Siksi Annihilation on istunut Netflixin katselu-listallani nyt viisi vuotta, ilmestymisestään asti. Viimeksi kirjastossa käydessäni katseeni osui kuitenkin hyllyssä olevaan samannimiseen kirjaan – en ollut tajunnut, että elokuva perustuu Jeff VanderMeerin (kyllä, kirjailijan nimi kirjoitetaan noin, jouduin epäuskoisena tarkistamaan asian useammasta lähteestä) Eteläraja -trilogian ensimmäiseen osaan. Näinkin tässä hyvän tilaisuude...