Häpeäjän lukunurkka

Kuvapankki-kuvat varsinkin klassikkojen kansissa on kyllä jotain aivan erityistä... Oi voi.  L. M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet käännös: Hilja Vesala Saga Egmont 2021 alkuteos Anne of Green Gables (1908) 397 sivua Päätin tänä kesänä hieman möyhentää Häpeäjän häpeä-kompostia ja uskaltautua mukaan kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen. Hyppään kirjablogi-untuvikkona kyytiin haasteen 17. kierrokselle – mahtavaa, että tällainen tempaus on ollut pystyssä jo niin pitkään! Tällä kertaa haasteen kokoavana tahona toimii Oksan hyllyltä -blogi, jonka koonti-postauksesta löytää linkit kaikkien haasteeseen osallistuneiden blogien kirjoituksiin. Kivaa mennä kurkistelemaan, mitä klassikoita muut ovat lukeneet. :) Päädyin itse pitkällisten pohdintojen jälkeen lukemaan todellisen tyttökirjojen klassikon, L. M. Montgomeryn Annan nuoruusvuodet, joka aloittaa Anna -kirjojen sarjan . Tuntui häpeäjä-teemaani sopivalta valita ensimmäiseen haasteeseeni kirjaksi teos, jota kirjahäpeäni huippuvuosina ...

  Erityistaitoni lukijana on aloittaa uusia kirjasarjoja, ja sitten jättää ne roikkumaan sillä ajatuksella, että jatkan niitä sitten joskus . Tämä kurja kohtalo uhkaa sarjoja täysin riippumatta siitä, pidinkö sarjan avaus-osasta vai en – voisin tehdä kokonaan oman, hävettävän pitkän postauksen kaikista näistä kesken olevista kirjasarjoista (ehkä teenkin, jos se vaikka motivoisi vapauttamaan joitakin sarjoja tästä välitila-tyhjiöstä...) Mutta koska uskon vakaasti, että ihmisen on hyvä nojata vahvuuksiaan kohti, lisäsin tähän aloitettujen kirjasarjojen listaan reippaan produktiivisesti heti alkuvuodesta taas kaksi uutta fantasia-sarjaa: V. E. Schwabin Shades of Magic  -sarjan ja N. K. Jemisinin Murtunut maailma -trilogian.  V. E. Schwab – Magian syvempi sävy (Shades of Magic #1) V. E. Schwab on niitä kirjailijoita, joiden nimi jostain syystä tulee useissa yhteyksissä vastaani, mutta joilta en ole lukenut yhtäkään teosta aiemmin. Tälle vuodelle onkin muodostunut jonkinlaisek...

  Leena Krohn: Tainaron: Postia toisesta kaupungista Kuvittanut Inari Krohn Teos 2006 (alun perin julkaistu 1985) 138 sivua Leena Krohnin Tainaronin lukeminen on kuin löytäisi kauan sitten kuolleen, etäiseksi jääneen isotädin talon vinokattoiselta ullakolta sellaisen pienen, monivärisin peilimosaiikein koristellun korurasian. Rasian pinnan himmeät, osin läikikkäisiksi tummuneet siruset hohtelevat hennosti, kun kallistelet rasiaa ullakon sameassa valossa. Avaat varovaisesti rasian. Se on vuorattu pehmeällä, pullonvihreällä sametilla, mutta et oikeastaan edes huomaa sen ylellisyyttä. Katseesi on kiinnittynyt korurasiaan koottuihin aarteisiin: kierteiseen simpukankuoreen, josta kuuluu valtameren syvä suhina, kun painat sen korvaasi vasten. Hauraaseen, maitomaisen turkoosiin puolikkaaseen jonkin pienen linnun munasta. Pulleisiin tammenterhoihin, jotka kiiltelevät kuin helmet; käpristyneeseen vanhaan postimerkkiin jostakin kaukaisesta maasta. Pienelle tyynylle aseteltuihin pitsimäisiin ...